Olen nähnyt kirkkauden. Ymmärsin, mikä on tärkeää ja mikä ei. Että maailmassa on hyvyyttä, epäitsekkyyttä, välittämistä - ja melkein luovutin kun en niitä ole aiemmin juuri löytänyt.

Minä olen antanut anteeksi ja unohtanut. Näin vapaa en ole pitkään aikaan ollut. Hengellinen herääminen - siksi tätä vanhemmat ihmiset ilmeisesti kutsuisivat. Jumala itse painoi kätensä olkapäälleni ja kosketti. En puhu nyt mistään yliluonnollisista kokemuksesta, vaan asioiden tiedostamisesta.

Olen onnellinen, keventynyt ja rakastettu. Minä haluan toimia yhtä epäitsekkäästi kuin minua on kohdeltu, ehkä sillä tavalla voin muuttaa jonkun elämää.